Ääretöin myrsky ja tuulispää on raivonut heinäkuun 28 p lounaisessa Aasiassa, erinomattain Kiinan eteläisillä seuduilla, Se on tehnyt hirmuista tuhotöitä.
Whampoan kaupungissa ei ole ainoatakaan huonetta seisovana ja maa sen ympärillä on autiona.
Porttikallion luola.
Päijänneen etelä päässä Anianpellosta noin penikulman matkaa itään päin niinkutsutun Kinisselän jyrkkien riutta-rantojen korkeammalla nystyrällä, Kapsun kyläläisten maalla, tapaamme Porttikallion vuoriluolan, joka on paikkakunnan heikkouskoisten pelko ja kamoitus.
Lapsen Laulu.
Lapsi olen laulavainen,
pieni, vielä voimaton,
huvitusta halaavainen,
huikennellen huoleton.
Warjelduna vanhemmilda,
armas, vietän aikoja,
suojelduna suuremmilda
olen vailla vaivoja.
Aina löydän avoimena
äidin helman hupaisen;
isän polven istuimena
tunnen minä turvaisen.
Eipä äidin rakkautta
vaivatkan voi vähendää,
isän hyvän hartautta
elon huolet hävittää.
Leikki- Laulu
Saksan viinasta ja kaljasta.
Pojat! pois nyt kalja tieldä,
Koska viinaa koitellaan;
kaljan kautta miehen mieldä
moniasti moitellaan.
Janon jähdyttääpi kalja,
mutta leikin lyhendää.
Wasta viina, veljein malja,
ystävyyttä ylendää.
Kuinga siis on kaljan laatu?
mitä viina vaikuttaa?
Kotoa on kalja saatu,
Saksa viinan saavuttaa.
Tapaus Korkeallakoskella Kymin pitäjässä.
Talonpojat Juhana Tuomaanpoika Pien-Tavastila, hänen langonsa Markus Mikkelinpoika Pien-Tavastila, Simo Simonpoika Martila ja Matti Matinpoika Langi läksivät 13. päivänä heinäkuussa v. 1796. kahdessa venheessä Korkeankosken *)
*) Korkeakoski on veden langetus, jossa Kymin haara virtaa vuorelda alas, 20. virstaa Haminan kaupungista Lovisaan päin, ja sen vieressä en kestkievari paikka.
Welli Islandin karpeista.
Kangas karpeista, jotka myös Islandin karpeiksi kutsutaan, voipi saada hyvän makuisen vellin, joka on ruumille terveellinen ja pitää ihmisen kylläisenä.
Nyt on jo liki neljä sataa vuotta sitte kuin mustalaiset ensin ilmaunduivat Ungarian ja Böhmin maille, ja sen jälkeen ovat ne hajoilleet ymbäri Europan.
Jokapaikassa ovat he säilyttäneet erinäisen näkönsä, oman kielensä, ja vanhat tapansa. Niitä on myös paljo Aasiassa ja Afrikassa. Europassa luullaan heitä olevan yhden millionin, Afrikassa neljä sataa tuhatta, Indiassa puolitoista millionia, ja muissa Aasian maissa enämmin kuin kaksi millionia. Niitä on siis ylimalkain viiden millionin paikoilla.
Kuin ei ouk muuta kirjuttamista, niin kirjutammehan hyvistä säistä, pahan ilman panneheista; niinpä nuo teköövät muutki, ja kuuluu moni mielelläänki lukevan niitä näitä lausumia.
Kumma on tosijaan jolla niin pienessä moassa, kuin tässä Suomenniemessä, ilman vaiheet ja muutokset soattaa olla niin vasta-luontoiset, että kuin toisessa paikassa suojat ilmat pysyttelöövät moan sulana, silloin jo toisessa kohin, samalla ilman rinteellä, ovat tuskauntumassa suuren lumen vallassa.
Talonpoika kyntää
Johon aatra yltää,
Peltoansa perkaa
Että leuka lerkkaa.
Korvet kylmät raataa,
Kuuset vahvat kaataa,
Ojat syvät kaivaa,
Niistä niityt raivaa
Rimpilöitä kuokkii,
Perehensä ruokkii;
Koska saapi viljaa,
Elää hyvin hiljaa.
Kartanoita laittaa,
Poikiansa naittaa,
Tyttäriä työntää
Kylän pojan myötään.
Koska niitty piisaa,
Heiniä hän niittää
Latohinsa kantaa
Raavahillen antaa.
