Kuolleen sanomia.
Entisen Rusthollarin Michael Laitilan jälkeen jäännyt Leski Ester Hammarini kuoli hiljaisuudessa Tammikuun 23:nä p. 1852 Paimion pitäjässä Wistan kylässä 83 vuoden, 11 kuukauden ja 1 päivän ijässä;
vainaja surtaan ja kaivataan 6 lapselta, 16 lasten lapselta ja 7 lasten lasten lapselta, joidenka suloisuus hän suotuna korkiana elon-aikanansa oli aina viimeiseen hetkeen asti;
joka kuolema likeimmille ja vieraimmille sukulaisille ja muille ystäville tämän kautta tiedoksi saatetaan.
Suomen kielen oppimisesta ja Suomentajoista.
Kejsarillinen Majesteetti on Joulukuun 1:nä p. armossa säätänyt: että vuodesta 1856 alkaen kaikkien niitten, jotka, Kejs. Aleksanderin Yliopistossa opittua, aikovat hakea joko tuomarin taikka muita virkoja sellaisissa maamme osissa, joissa yhteinen kansa ylipäähän ainoastaan suomea puhuu, myöskin täytyy laittaa asianomaisten todistuksen siitä, että taitavat ajatuksensa puheessa suomeksi suorittaa.
N:o I. Maitohampaat kahden vuoden vanhana, jolloin ne ovat pian yhtäläiset kuin kahdeksan-vuotisen hevoisen hampaat.
N:o II. Keskirautahammasten a) ilmautuminen puolesta kolmatta kolmeen vuoteen.
N:o III. Wälirautahammasten b) ilmautuminen puolesta neljättä neljään vuoteen.
N:o IV. Reunarautahammasten c) sekä torahammasten d) ilmautuminen neljän ja viiden vuoden välillä; sattuu myös usein että torahampaat tulevat esiin ennen neljää vuotta.
Mutta monet seurat ja kanssaolot tässä maailmassa ovat, Jumala paratkoon! sellaiset, että ne sielun sekä ruumiin turmelevat.
Ihmisen luonto on syntiinlankeemisen kautta niin turmeltu ja aivan toisenlaiseksi saatettu, että hän, seuraten omien himojensa intoja, aina eksyy ja erehtyy, ja vaikka hän on omaa hyötyä ja etua etsivänänsä, jättää hän kuitenkin itsensä tavallisesti sellaisiin seuroihin, jotka hänelle vahingoksi ovat.
Jumalattomat kokoontuvat esim. tanssailemaan;
Satu sanoo köyhän kalastaja-perheen erään järven rannalla asuneen. Kerran tuuli aivan kovin. Mies lähti verkkojansa kokemaan.
Mutta kuinka vaan liene käynyt eipä hän enään kotia palannut.
Waimo raukka istui kotona itkusilmin surevana. Ajan kuluttua rupesi järvi taas levottomaksi. "Oi, jospa Johannekseni nyt olis kotona" – huokasi yksinäinen vaimo – "enpä minä tottakaan häntä tuvasta päästäsi."
Kyyneleet vuotivat vuotamistaan onnettoman silmistä. Kylläpä hän itse hyvin tiesi, mistä se itku tuli.
Meidän esiisämme koettelivat arvoituksilla toinen toistansa
kuinka tarkka peräänajatus, hyvä äly ja taito itsekullakin oli.
Ei ainoastansa välinsä pidoissa ja muutoin aamu- ja ehto-puhteilla arvoituksia arvoteltiin, mutta myös, koska ylkä eli nuori mies tuli tytärtä pyytämään, niin hänen eteensä asetettiin arvoituksia, koetella niillä hänen tajuansa, ja jos hän ne osasi selittää, niin hän sai tyttären, mutta muutoin ei, vaan luettiin typeräksi ja kelvottomaksi.
Hyys, hyys Hymylään Osa 1 of 2
. . .
Hymylässä käsketään sanoa mitkä arvoitukset ne olivat, joita ei tiennyt.
"Kysyttiin minulta ensiksi, mikä kolmijalkainen paikallansa pyörii; en tiennyt sitä."
"Woi, voi sinuasi, kun sitä et tiennyt; rukki han se on."
Sitte kysyttiin minulta, mikä maalla kaatuu, vedessä seisoo; jota myös en tiennyt."
"Woi, voi sinuasi, kun et sitäkään tiennyt, verkko han se on.
Karhuja löytyy kahtalajia: tavallinen karhu ja jääkarhu.
Wiimeksi mainittu on valkea ja suurudelta vähä pienempi kuin härkä. Se on hyvin vihainen ja elää paraasta päästä vesi-eläimistä. Se asuksentelee Grönlandin jäävuorilla ja muissa pohjaisemmissa jäämaissa.
Usein tekee se vihoissansa paljon turmiota ihmisille, joiden huoneisiin se monasti tulee katon kautta, jonka repii ja rataa sitte mitä saapi.
Tavallinen karhu, joka löytyy Suomessakin, ei oli niin vihainen kuin edellinen.
Tässä annamme lukioille katseltavaksi ja mietittäväksi haravan, jota on hyvällä menestyksellä käytetty Englandissa, ja joka oli viime kesänä suuressa ihmistöiden näytelmässä nähtävänä.
Selitykseksi saamme kertoa että piit ovat asetetut poikkipuoliseen tankoon sopivihin koloihin, muuten kiinteästi, mutta niin että niitä saattaa ottaa pois eli pistää sisään, saadaksi niitä harvemmaksi eli tiheämmäksi, sikäli kuin heinä eli olki on karkeampaa eli hienompaa.
Samana vuotena kuin sen perustaminen päätettiin, vihittiin se myös suurella juhlallisuudella 15 p. Heinäkuuta v. 1640, joka on iäti muistettava vuosiluku maamme sivistyksen historiassa.
Samana päivänä pidettiin Jumalanpalvelus yli koko Suomen kaikissa kirkoissa, ja sillä tavalla pyhitti ja siunasi Jumalan sanaki tätä uutta opetuslaitosta; siitä alkoi myös vuosi vuodelta kasvaa sanan palvelijoita kristilliselle kirkolle Suomessa.
