*

Suometar 150 vuotta sitten Aamun lehti, ole hyvä! – Päivä on taas vaihtunut.

Suometar 1859 - Sotaveteraanikeräys

  • Suometar 1859-03-11 Sotaveteraanikeräys
    Suometar 1859-03-11 Sotaveteraanikeräys

Tampereelta.

Arpa-huvituksia pitämään kerääntyi Pumpuli-tehtaan työväki viime Helmikuun 20 p:nä. Ihmisiä kokoontui melkonen joukko, ylitte 50 henkeä sekä miehiä että vaimoja, poikia ja tyttöjä; sillä pääsö-piletti oli aivan huokea samate kuin arpalahjatki olivat enin osa huvittavia pieniä kirjoja ja kansanlauluja.

Toimituksen aloitti tehtaankirjuri seuraavalla muistopuheella, jonka esitteli hiljaisuudessa kokoontuneelle seuralle:

    Armaat työkumppanini Suomen jaloa sukua! Tilan tähän yhteiseen kokoontumiseemme olemme saaneet syistä mitä jaloimmista kuin Suomen historia mainitsee. Aivan hyvin luulen tietävänne sen että rakas isänmaamme oli ollut yhdistetty Ruotsin valtaan puoli-seitsemättä vuosisataa ja sieltä saanut ynnä muuta puhdistetun Lutherilaisen uskon-opin ja vakaat perustuslait, joita Jumalalle kiitos! nytkin vielä tiedämme ajallisen menestyksemme perustuksena pitää.

    Huomenna on päivälleen viisikymmentä yksi vuotta kulunut sitte kuin Suomen sen aikuiset viholliset astuivat Suomen rajain sisälle, josta syttyi kauhea meteli, hyvin tuttu nimeltä "1808 vuoden sota", jossa Suomen urholliset pojat henkensä ja verensä altiksi pannen kärsivät monta verisaunaa, ansaten itsellensä ja koko Suomen kansalle katoomattoman hyödyn ja muiston sekä Hallitsijaimme erinomaisen lemmen meitä kohtaan.

    Kuitenkin ovat nämä urot saaneet riutua mikä missäkin jo puoli vuosisataa siksi että vihdoin viimein heräsi into Suomalaisissakin arva-huvituksilla ja muilla keinoin näille poloisille apua keräämään, johon myös mekin meidän vähistä työ-ansioistamme olemme velvoitetut tämän raha-avun kokoomiseen!

Sitte alkoi maljain juonti

Hänen Majesteetillensä Suomen Suuriruhtinaalle, Hänen korkealle Puolisollensa sekä Perintöruhtinaalle ja koko korkealle keisarilliselle huoneelle. Uskollisessa alamaisuudessa muistomaljat tyhjennettiin innokkailla hurraa-huudoilla, johon sitte laulettiin sitä varten valituita laulun-rakastajoilta, joissa oli sekä miehiä että tyttöjä.

Maljan tyhjennettyä Suurelle ruhtinaalle laulettiin esm. "Eläköön armias, rakkahin ruhtinas".

Sitte esiteltiin seuraava malja: "Aina ikuisesti rakastetut Suomalaiset! Yhtä innokkaasti tyhjentäkäämme myöskin muistomaljat Suomen ministerivaltiosihtierille, Suomen kenraalikuvernöörille ja kaikille maamme uskollisille virkamiehille!" johon kaikui hurraa-huuto ynnä laulun säveli ("Maamme")

Viimeksi tyhjennettiin malja vanhoille sota-uroille kiitoksen osotteeksi sekä nykyiselle Suomen sotavoimalle onneksi ja menestykseksi kuin myös koko Suomen kansalle edistymiseksi ja sivistymiseksi, yhtä innokkaasti hurraten ja laulaen ("Oi Suomi, sä kaunis, sä ihana maa").

Kaikki maljat juotiin paljaassa oluessa eikä koko seurassa muuta väkevämpää ainetta ollut saatavilla. Tämä lienee ollut ensimäisiä huviseuroja, joita on meillä vietetty vain oluella ja laululla ilman mitään tanssia ja soittoa.

Hauska oli myös katsella

kolmea vanhaa harmaa-päätä uroa, joita oli kutsuttu seuraan, kuin he istuivat pöydän takana haastellen ympärillänsä seisovalle nuorisolle entisiä sota-retkiänsä minkä muistivat.

Niin kertoi 88:vuoden vanha rakuuna Lalli, olleena Porin rykmentissä, kakstoista kertaa olleensa kovan edessä ja paljon muuta. Näitä kertoessa ukko niin virkistyi, että lausui: "jos olisin kolmekymmentä vuotta nuorempi ja kutsumus tulis, en suinkaan toisen verta ostaisi vaan omaani uskaltaisin", jota nuoriso ihmetellen kuunteli.

Uroin muistoksi laulettiin sitä varten erään pojan laatima laulu ja koko Suomen kansalle laulettiin "Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa".

Huvitukset päättyivät hyvin rauhallisesti ja niistä lähteneet tulot, 100 ruplaa 60 kopeekkaa hopeassa, lähetettiin Turkuun tämmöisten rahain jakokunnalle.

I.B.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.