*

Suometar 150 vuotta sitten Aamun lehti, ole hyvä! – Päivä on taas vaihtunut.

Otava 1860 - Luotsi-perhe 2

  • Otava 1860 - Luotsi-perhe 2
  • Se kaunis Amerikalainen laiva, Niilo Erosen johdannossa, kiisi korkeine purje-joukkoineen pönäkästi ja loistavasti, pohjoista ko
    Se kaunis Amerikalainen laiva, Niilo Erosen johdannossa, kiisi korkeine purje-joukkoineen pönäkästi ja loistavasti, pohjoista ko
  • Suomen ranta näkyi aina enemmän kaukaisena kajastuksena selventävän seutujansa, ja Niilo Erosen harjaantunut silmä etsiskeli nii
    Suomen ranta näkyi aina enemmän kaukaisena kajastuksena selventävän seutujansa, ja Niilo Erosen harjaantunut silmä etsiskeli nii
  • kaisin laajalle meren selälle. Hän toivoi ennättävänsä aamuksi kotiin ja saavansa syleillä vaimoa ja lapsiansa. Ajoittain lensi
    kaisin laajalle meren selälle. Hän toivoi ennättävänsä aamuksi kotiin ja saavansa syleillä vaimoa ja lapsiansa. Ajoittain lensi
  • senä veneessänsä, vakaisesti suuntaansa merelle päin. Tuuli yltyi kovemmaksi ja hänen miehuullinen mielensä iloitsi hyvästä vauh
    senä veneessänsä, vakaisesti suuntaansa merelle päin. Tuuli yltyi kovemmaksi ja hänen miehuullinen mielensä iloitsi hyvästä vauh
  • jättiläis-haahmo aamu-loisteessa.   Se valtava särmä-kukkura maalautui aamu-säteistä omituisella ihmeellisillä värilöillä.   Yht
    jättiläis-haahmo aamu-loisteessa. Se valtava särmä-kukkura maalautui aamu-säteistä omituisella ihmeellisillä värilöillä. Yht
  • suorastaan poikin pitkien aaltojen selkiä.   Mitä pitemmälle mies etäytyi kodistansa, sitä enemmän luopui sen suloisemmat kuvat
    suorastaan poikin pitkien aaltojen selkiä. Mitä pitemmälle mies etäytyi kodistansa, sitä enemmän luopui sen suloisemmat kuvat
  • sen korkian vaate-kukkulan perusjalkana tunsi Niilo heti vieraan.   Se oli Engelsmanni.   Sitä kiihkosammaksi yltyi hän koettama
    sen korkian vaate-kukkulan perusjalkana tunsi Niilo heti vieraan. Se oli Engelsmanni. Sitä kiihkosammaksi yltyi hän koettama
  • lolle johon se tarttui ja harjaantuneella kädellä laski hän mastinsa ja purjeensa alas veneesen, sitoi sen nuoraan ja kiipesi it
    lolle johon se tarttui ja harjaantuneella kädellä laski hän mastinsa ja purjeensa alas veneesen, sitoi sen nuoraan ja kiipesi it
  • Myrsky nousikin, pauhaava ikään kuin itsen pohjan akan loihtima. Mutta Itämeren myrskyt peittyvät usiasti, ukon ilman asemasta,
    Myrsky nousikin, pauhaava ikään kuin itsen pohjan akan loihtima. Mutta Itämeren myrskyt peittyvät usiasti, ukon ilman asemasta,
  • kiat huiput alkoivat kikkeröitä kauhiasti.   Meri rupesi käymään niin väkevästi, että laineet loiskuivat yli sen korkian laivan
    kiat huiput alkoivat kikkeröitä kauhiasti. Meri rupesi käymään niin väkevästi, että laineet loiskuivat yli sen korkian laivan
  • puolella, ja aalto-joukkojen ja vaahti kuohujen seassa käännähtyi se leviä kuparilla peitetty kupu etelää kohti. Senjälkeen lens
    puolella, ja aalto-joukkojen ja vaahti kuohujen seassa käännähtyi se leviä kuparilla peitetty kupu etelää kohti. Senjälkeen lens

Se kaunis Amerikalainen laiva, Niilo Erosen johdannossa, kiisi korkeine purje-joukkoineen pönäkästi ja loistavasti, pohjoista kohti.

Siltä korkialta paikalta peränpitäjän rinnalla ollessaan, loi Luotsi aika ajoin silmiänsä laivan peräpuolelle, nähdäksensä sitä pientä venettä, jonka pieni purje vielä silloin tällöin kohotiikse korkeimmalle aaltoja, ikään kuin joutsen eli vaahti-kuohanne. Mutta pian ilmestyi näkö-alalle toisia, suurempia purjeita.

Suomen ranta näkyi aina enemmän kaukaisena kajastuksena selventävän seutujansa, ja Niilo Erosen harjaantunut silmä etsiskeli niissä vanhoja merkkejään, siksi kunne hänen sydämensä lemmityt kokonansa olivat kadonneet.

Laivan päästessä Laksosaareen illalla, kääntyi tuuli pohjoiseen. Kuin Niilo Eronen oli jättänyt laivan Laaksosaaren luotseille, sai hän lainata yhdeltä kumppaniltaan veneen ja kiisi sillä taas takaisin laajalle meren selälle. Hän toivoi ennättävänsä aamuksi kotiin ja saavansa syleillä vaimoa ja lapsiansa. Ajoittain lensi tosin se ajatus läpi hänen sielunsa, että se pohjoinen tuuli olisi voinut hätäyttää lapsia, ennen kuin ne ennättivät kierille, vaan hän lohdutteli itsiansä sillä, että Matti oli reipas poika ja vene vakava ja nopia juoksemaan, varsinkin hyvä laita-tuulta purjehtija.

Kaiken yötä piti tämä uskalias Luotsi, yksinäisenä veneessänsä, vakaisesti suuntaansa merelle päin. Tuuli yltyi kovemmaksi ja hänen miehuullinen mielensä iloitsi hyvästä vauhdista sensiaan kuin että olisi vaaraa ajatellut.

Kuin aamu-aurinko kultasi pilvillä peitetyn taivaan rannan ja Niilo Eronnen jo sivuitse Maaseudun käänsi peräpuuta piiltäksensä luotojen välitse omaan pieneen saareensa, huomasi hän mahdottoman purje-joukon, joka kohotiikse juuri kuin jättiläis-haahmo aamu-loisteessa.

Se valtava särmä-kukkura maalautui aamu-säteistä omituisella ihmeellisillä värilöillä.

Yhtäkkiin leimahti pimennon juurella salama. Kauvan aikaa viipyi ennen kuin sitä seuraava jyräys kanuunan laukauksesta ennätti Luotsin korviin.

Waan ikään kuin vainumielin lensi perä-puu jälleen oikialle puolelle, purje kääntyi äkkiin laita-tuulta vieväksi ja keviästi tuulta kumarrellen leikkasi kölipuu itselleen tietä suorastaan poikin pitkien aaltojen selkiä.

Mitä pitemmälle mies etäytyi kodistansa, sitä enemmän luopui sen suloisemmat kuvat hänen sielustansa pois velvollisuutensa tuntojen tieltä. Kuin yhden fregatti'laivan musta ranko näyttääntyi olevan sen korkian vaate-kukkulan perusjalkana tunsi Niilo heti vieraan.

Se oli Engelsmanni.

Sitä kiihkosammaksi yltyi hän koettamaan päästä sen luo ennen kuin muut Luotsit ennättäisivät. Yhä enenevä tuuli kiiättikin kepiästi hänen venettänsä leimauksen nopeudella. Fregatti huomasi hänet ja laski luokse. Mutta kuin luotsi-vene vetääntyi sen korkian rangon sivuun, täytyi fregatin jo laskea toppu-purjeensa alas. Nuora viskattiin Niilolle johon se tarttui ja harjaantuneella kädellä laski hän mastinsa ja purjeensa alas veneesen, sitoi sen nuoraan ja kiipesi itse reelinkille.

Pari upseria ottivat häntä vastaan ja veivät hänet heti perän pitoon. Hän loi silmänsä kerkiästi taivaan ranteelle, otatti kaksinkertaiset pitimet mer-seiliin, iso-purje jännitettiin ja fregatti laskettiin juoksemaan laita-tuulta ja siinä tilassa varustettuna ratsastamaan myrskyssä.

Myrsky nousikin, pauhaava ikään kuin itsen pohjan akan loihtima. Mutta Itämeren myrskyt peittyvät usiasti, ukon ilman asemasta, harmaan rankka-sateen peitteellä, joka estää purjehtijan näkemästä omaa kättänsä. Aallot kuohuvat kovemmin ja suuren laivan on sensuhteen vaikiampi tehdä matkaa tällä merellä kuin itsellä Waltamerellä.

Se Engelskan fregatti alkoi nuokkua ja sen korkiat huiput alkoivat kikkeröitä kauhiasti.

Meri rupesi käymään niin väkevästi, että laineet loiskuivat yli sen korkian laivan kannen. Yksi vihuri repäsi irti sen pienen luotsi-veneen laivan perästä, vieritteli sitä alassuin ja ylässuin monet kerrat ja hautasi sen palaset.

Luotsi päätti antaa laivan väistää tuulta.

Kuin hän oli tämän ilmoittanut päälysmiehille, vedettiin yksi myrsky-purje lisäksi ylös, Luotsi komensi peräsimen vasemmalla puolella, ja aalto-joukkojen ja vaahti kuohujen seassa käännähtyi se leviä kuparilla peitetty kupu etelää kohti. Senjälkeen lensi laiva melkeen taklinkin ja nuorien varassa kohti avaruutta takapuolella Korkiasaaren.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.